Tänään meidän pitkäaikainen (lue. 15v) kampaamosuhteemme tuli tiensä päähän. Meidän ihana ja osaava kampaajamme jäi eläkkeelle.  Tämä henkilö ei ole tosin vanhentunut tai muuttunut mikskään näiden vuosien aikana. Vaan minä taas olen "kasvanut" ja vanhentunut tuota kampaamon peiliä tuijottaessani. Kumma juttu... taitaa olla mulla jonkinmoinen ikäkriisi meneillään. Tais edellinen postuskin koskea ikääni.... Vuosikymmenen vaihto häämöttää jo enemmän kuin lähellä. No mutta aika aikansa kutakin, nyt tuntuu olevan ikäkysymys pinnalla ;o)

Vein perheemme hiustensiistijälle pistellyn taulun. Tyttäreni kyllä sanoi, että tuosta vois loukkaantuakin tuosta taulusta. Mutta kampaajaamme hiukan tuntevana, kysyin sitä häneltä itseltäänkin mitä mieltä hän oli taulun saatuaan. Iloiselta näytti vaikkakin varmaan nuo luopumisen kyyneleet kihosivat silmiin. Ja tunne oli tosin molemmin puolinen. Onhan takanamme pitkä historia kaikkine iloineen ja murheineen. Meidän nuorimmainen pääsi tänään vielä oikein ensimmäistä kertaa hänkin parturin käsittelyyn. Ja tämä oli todellakin odotettavasti hyvä ja rauhallinen ensikokemus reilut kaksi ja puolivuotiaalle pojan viikarille. Mikä tosiaan on tulevien parturointi kokemusten kannalta erittäin tärkeää.

No nyt kohti uusia seikkailuja ja uusia kampaajia ja partureita suuntaa meidän perheemme.

Kiitos vielä kerran monien hiusmetrien leikkaamisesta ja hyviä eläkepäiviä!