Kyllä osaa pieni, jos vähän isompikin ihminen järjestää hauskoja hetkiä. Ja taas kerran on huomattu, että mitä turhia leluja hankkimaan lapselle... Meillä on ollut tällä viikolla in juttu nuo palikat, niitä on löytynyt mitä kummemmista paikoista ja aika on pojalla kulunut mukavasti niiden kanssa touhutessa ja muiden naureskellessa touhuja sivummalta. Eräänäkin päivänä alkoivat palikat mennä sujuvasti meidän "sukkahousukostajan" housuihin. Ei nyt ihan kaikki sata, mutta ei paljon puuttunutkaan. Ja kolina oli kävellessä melkoinen ja pitihän viimein tietty istuakin oikein koko kasan päälle. Tässä kuvaa leikin tiimellyksestä. Tätä kekseliäisyyttä se leikki kai parhaimmillaan on ;)


Toinen ajankulu löytyi keittiön laatikosta, "munaleikkuri". Sitä oli tosi kiva soitelle vähän niinkuin kanteleen tapaan kieliä näppäilemällä. Ja tietty lauluna oli nuutipukin päivän jäänteenä "tuiki tuiki tähtönen (tähtöinen)" Yllättävä keksintö, sillä sitä esimerkki kannelta meiltä ei löydy. Isänsä kyllä heti ilmoitti tehneensä noin lapsena ja saaneensa satikutia leikkurin mentyä soitossa rikki. Selvästi kulkee geeneissä tuo leikkurin soitto. No huomattvasti turvallisempi tuo kuin sahan soitto.



Pistelyrintamalla mennään pikkuhiljaa, linnassa on valmistumassa hotellihelpotus, huone missä kuninkaallisetkin käyvät yksin. Kuvia täällä.