Täällä menossa ensimmäinen viikonloppu pitkään pitkään aikaan. Nimittäin maanantaina ne alkaa työt! Ja jollei ole töitä, niin viikonloput ovat samanlaisia muiden päivien kanssa. Olen valmistunut ammattiini vuonna 1991 ja siitä asti ollut pätkätyöntekijä ja "aina valmiina lähtemään"-sijainen. Mutta nyt olen saanut vakituisen työpaikan ja ihan omalta alaltani! Touhua ja tohinaa tulee ympärilläni olemaan jatkossakin, jos on ollut tähänkin asti kohta 3-v pojan kanssa. Nyt vain ympäristö vaihtuu ja auktoriteetti lisääntyy noita vieraita hoidellessa?!? Kumma kyllä mutta näin se vaan on: suutarin lapsilla ei taida olla kenkiä tässäkään suhteessa.

Oman poikaseni vien myös tietty hoitoon ja harjoiteltukin on vähäsen jo. Saa nähdä kehtaanko mennä hakemaan sitä vilistäjää maanantaina hoitopaikastaan. Tai uskon ja toivon kyllä, että poika käyttäytyy mallikkaasti siellä kun toiset ovat ohjaamassa. Viime ajat ovat kuluneet siis töihinlähdön tunnelmissa ja nimikoidessa pojan vaatteita ja kiertäessä kirpputorilla etsien varavaatteita vahinkonvaralta ja sitä sun tätä...

Pistelyt ovat vallan jääneet jäihin. Yksi työ odottaa tuossa tekijäänsä ja toivon, että kun nämä uudet asiat alkavat soljua tulee taas tartuttua siihen. Täytyy kyllä sanoa, että onkin ollut aika tuotteliasta aikaa pistojen suhteen tämä kohta kulunut  kolme vuotta, kun olen kotona poikaa hoidellut. Ja kaikki pistelijät tietävät, että joskus tulee taukoja ristiinpistelyyn ja täällä se tuntuu olevan nyt. Mutta tiedän myöskin sen, että tulee myös aika jolloin sormet syhyävät taas langan kimppuun ja sitä aikaa täällä nyt odotellaan. Tämä työ nyt odottelee tekijäänsä.
868932.jpg


Edelliseen postaukseen lisään kuvaa Mialle tekemästäni perhosesta.

Hyvää syksyä kaikille!