Vauhdikkaasti on taas uusi vuosi käynnistynyt. Kohta jo kymmenen päivää vierähtänyt. Pitänyt on minun aiemminkin päivittää blogiani, mutta taas tulee vastaan kortilla oleva aika.

Ristipistelyissä on ollut taukoa aina viime viikonloppuun saakka ja nyt taas pusketaan sillä rintamalla uudella innolla eteenpäin. Kasvumitassa ollaan jo kivuttu kohti jättiläisen tanhuvia. Mutta monta vaihetta on vielä jäljellä ennenkuin, mittaan saa alkaa pistellä sen omistajan saavutettuja mittoja. Tulevalla mitanhaltijalla on menossa vaihe kohti vallatonta kävelyn oppimista. Ja täytyy myöntää, että oma takalistoni ei kyseistä kävelyharjoitttelua enään kestäisi. Siinä ois todella pyrstö kovilla. Mutta pikkumies kapuaa sinnikkäästi uudelleen ylös ja eteenpäin. Äidille tämä oppimisen vaihe tuo taas uusia ihmetyksiä esim. millä laittaa terävä takankulman pehmeämmäksi ja miten saada kävelystä innostunut pikkuinen rauhoittumaan yöunilleen eli lepovaihteen päälle.

Löytyy täältä myös varhaisteini, vaiheessa "et sä mitään ymmärrä" ja "aina toi tekee niin"... ja taas paukkuu ovi ja ristipistelytaulut helisee seinillä. Ja kuitenkin tämäkin ihmisentaimi kaipaa kummasti vielä vanhempiaan tukemaan kasvuaan tässä kinkkisessä vaiheessa.

Ja sitten on vielä vanhemmat ja niiden vaiheet... siinäpä sarkaa kerraksi!

Mutta jännityksellä odotan taas niitä uusia vaiheita, mitkä tulevat näiden nyt meneillään olevien jälkeen. Terveisiä vaan lenkkikaveri Taiskulle, jonka äiti joskus jossain vaiheessa oli lohdutellut häntä, että tuollainen vaihe menee ohitse, mutta se siinä onkin jännää mitä saamme tilalle.

Wip kansiossa näet vaiheita tuosta kyseisestä kasvumitasta. Ja arvaas mitä allekirjoittaneen karkkilakko piti jouluaattoon asti niinkuin oli suunnitelmissakin. Ja tosi hyvältä se suklaa sen jälkeen maistuikin. Huomaan, että karkkilakon jälkeen olen huomattavsti vähentänyt karkin syöntiä. Eli kohtuukäyttäjäksi pyrin tässä vaiheessa ;)


Vaiherikasta Uutta Vuotta 2006 kaikille!!!