Voi mua taas, mä kuvittelin kertovani tekemäni ristipistotekele kerrallaan tarinaa siitä ensityöstä tähän päivään. Just joo! Mutta oli liian suuri pala purtavaksi, kerkeisi nyt edes tänne silloin tällöin kirjoittamaan nykyisistä pistelyistä.

Siis joskus alussa päätin, että uutta työtä en aloita ennenkuin vanha on valmis, mutta kaikki varmaan arvaa miten mun on käynyt... Kaapissa odottaa yks jos toinenkin  keskeneräinen työ tekijäänsä, tai siis en ihan tarkkaan tiedä montako niitä on ja mitä töitä tuonne kaappiin on jäänyt. Jos oikein tarkkaan mietin ensimmäinen oli sellainen, minkä piti valmistua jo 9 vuotta sitten yksiin kolmivuotisjuhliin. Mut arvatkaa vaan voiko sitä enää antaa lahjaksi 12-vuotiaalle poikalapselle (Nalle-tyynyn päälinen nimen kera) Siis se miksi se jäi kaappiin johtuupi siitä, että minä menin tekemään yhden nallen ruskean värin väärällä ruskealla ja se sekoitti täysin pasmani. Voisin selittää sen itselleni sillä, että ne kouluaikojen käsityötunnit tuli mieleen purkamisineen ja harsintapistojen harppomisineen. Siis Hansu epäonnistui ja ei tuu mitään. Purkamistyö olisi ollut liian suuri mielestäni. Nyt kun sitä miettiin 9 vuotta myöhemmin vois sen teko onnistuakin, mitä yhden nallen väristä, maailmaan mahtuu toki monen montaa ruskeaa nalle riepua.

Ja sit se toinen keskeneräinen työ on vuodelta 1997 sellanen vuositaulu, missä on siis vuosiluku ja kaksi ihanaa kaurista, mutta se vuosi meni jo kauan sitten, miten sitä nyt vois enää tehdä... Siis halooooo... tottakai voisin siihen tarttua, mut jokin tökkii, ehkä sitten joskus!

Ja arvaas mitä, monenmonta mallia on mielessäni valmiina mitä seuraavaksi ja sit seuraavaksi teen. Ja jostain kumman syystä on mielessä aina seuraava työ mitä ois kiva aloittaa. Ja sit kun sen on aloittanut, oiskin taas kiva aloittaa jotain seuraavaa ja sitä seuraavaa. Mutta ei niin nopeasti en niistä jutuista selviä kuin mieleni halajaisi. Kaappini (lue aika iso vaatekaappi) pursuaa ristipistolehtiä ja malleja. Tietokoneen muisti täyttyy ilmaismalleista ja muista... Monen monta valmista kittiä on odottamassa. Mutta ei tältä neidiltä tekeminen lopu. Lisää tunteja vuorokauteen haluaa hän!!!!

Tämän hetkinen työni odottaa olkkarin pöydällä. Siis jymähtänyt siihen aikas pitkäksi aikaa. Ihana suojelusenkeli taulu tyttärelleni ja tietty semmonen toinenkin pitää tehdä pojalleni. Mutta syy miksi työ on keskeneraisenä on seuraava, olen järjestellyt lankojani numerojärjestykseen ja niitä on paljon. Ja arvaa miltä näytti olohuoneen pöytä, kun siinä oli noin parisataa lankatokkaa etsimässä paikkaansa. No nyt on langat paikoillaan (siis tähän asti omistamani). Joten voisin hyvin tarttua suojelusenkeli tauluun. Ja arvaas mitä yks laulu soi mun päässäni kokoajan sitä työtä tehdessä, tietty se Alatalon -Suojelusenkeli-: "Mä katsoin yhtä kuvaa monta lapsuuteni iltaa jne." Nätti laulu, mutta mun mielestä olen ennen voinut ajatella tai siis olla ajattelematta mitään tekiessäni ristipistoja ja nyt tuo laulu... Mutta yhden jutun olen päättänyt se taulu ei jää kesken, olkoon vaan kummittelemassa tossa pöydällä, mutta kaappiin en sitä laita!!! Mitään uutta en saa aloittaa ennen sen valmistumista. Siis nytkin olis hyvä aika tehdä sitä, mutta olen selvästi "vuodatus" tuulella.

Nyt olen tyytyväinen itseeni, pääsin vihdoinkin tähän päivään tässä kirjoitusuralla. Mitäpä sitä noita vanhoja enempään muistelemaan. Tämä päivä ja nyt on tärkeintä!!! Ja kohta rymistän ottamaan kuvaa tänne sivulle suojelusenkeli taulustani ja sitä sitten työn edetessä tänne päivittämään aion alkaa, jospa se sais työn etenemään paremmin. Toivotaan niin!